keskiviikko 27. elokuuta 2014

Ultima Thule - Äärimmäinen Pohjoinen / Periskoopp

Ultima Thule - Äärimmäinen Pohjoinen

Ultima Thule sarjaa tein vuosina 2004-2006, lähinnä kahden valokuvan kollaasia, ahtautumaa, kenties kolaria, tai Kolaria, koska Periskooppi sojottaa Pohjoiseen, filosofian erakoituneeseen periferiaan, joka prostituoidaan ryyppäys- ja laskettelukeskuksille, turhaan Lynkseilä (=moottorikelkka) luontoa saastuttaen vain turisteille "aitoja elämyksiä" myydään. Pohjoinen on perverssi ilmansuunta? Miksi niin moni mainostaa tulevansa Lappiin juuri hakemaan rauhaa! Hiljaisuutta! Luontoa! Mutta niistä minkään arvoa ei loppupeleissä tunnusta, vaan ryyppää ja räyhää kuten muillakin matkoilla. Miksi matkailija, joka haluaa pysäyttää oravanpyöränsä, haluaa, että luonnon keskellä hänen napansa ympärillä pyörisi järjetön laser- ja moottorikelkkashow. Muistutukseksi - aikanani Lapissa ei ollut yhtään taidelukiota - urheilulle omistettuja pyhättöjä sen sijaan on. Pellon kunnan viimeinen viesti Timo K. Mukalle oli karhukirje. Kuoleman jälkeen pohjoinen kultaa taiteilijansa. Louhi - Pohjoisen emäntä, rautahammas…. Pohjoinen mahdollisuuksien puute ajaa taiteilijan timantiksi, ahdinkoon tai sisukkaaksi. Koska joutuu todella ponnistelemaan intohimojensa eteen.

                                                                  *

                          Musta seita Valkoinen peura

Olen ottanut useita portraitteja poronsarvien kanssa, mm. vuosina 1996 - 2001 tein teossarjaa Musta seita Valkoinen peura, jossa pohdin syntymäseutuni Lapin mystiikkaa, ironiaa, kaupallisuutta ja rappeuttamista. Tai en pohdi, valotan.
Tai en valota.
     Mielikuvina työtä tehdessä elokuva Valkoinen peura, sen metamorfoosi, vahva myyttinen nainen, naisen himo, naisen tahto, Pohjoisen koleus, stereotypiat, ironia, saamelaisista otetut komeat, aidot muotokuvat, shamanistinen rytmi, sielun vaellus Egyptissä ja muuallakin…


                © jemina staalo 2004-2008.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti